Australian kelpie Whyalla's Ekala syntyi 14.11. 2005 Gunnarskogissa Arvikassa Ruotsissa Värmlannin sydämessä n. 30 km Norjan radalta.

Ekan suku
Pentuesisarukset: sisar Emma, veljet Elliot jäi Arvikan kasvamaan jälkikoiraksi, Enzo -lähti  Norjaan Lofooteille pelastuskoiraksi kasvamaan sekä veljet Exo ja Elmer.

Ekan emä
"Jaffa" Wingdari Outback Dream Australiasta tuotu pienen Wingdari Stud kennelin kasvatti suklaanruskea narttu  Jww-03, JK1 ,TOKO:ssa kilpailuoikeus voittajaluokkaan. Avoin, varma narttu jolla on hyvä MH-tulos.
Jaffan  isä  Aust CH Mountainmist Sunaru on menestykäs näyttelykoira ja emä on Bekka Dawn til Dusk. Sunarun isä on Grand CH Uluru "Roo" menestyksekkäin näyttelyuros Australiassa ja tämän isä työkoira maatilalla Wingdari True Blue.

 Eka isä
 TJH LP1 KORADLeagårdens Brasse punainen uros joka kilpailee jäljellä eliitti luokassa, TOKO:ssa kilpailee voittajaluokassa, 2 serttiä näyttelystä hieno MH tulos ja KORNING pisteet  235 . Brassen isä on KORAD LP!BCH S LCH SUCH TJH Billy  erittäin menestynyt PK-koira Ruotsissa Kilpaillut SM-tasolla useampana vuonna sekä jäljellä -98 ja 2002, TJH SM voittaja 2003 lajina Bevakning. Billy on pentueesta jonka muut pennut ovat hienosti menestyneitä LP1TJH BEv SUCH Korad SBCH  SLCH SVCH Busan, Korad Birk, SLCH SBCH SUCH Bonnie ja SLCH Billan "Flisa"
Isän emä on  GK VALLH PR INTUCH KORAD LP SUCH Jejmic's Lea. Seuraavissa sukupolvissa löytyy useita paimennuksen perusradan suorittaneita. 

Pennun lähtökohdat taustaltaan ovat mitä parhaimmat  kasvaa harrastuskoiraksi jos vain omat rahkeeni riittävät yhteiseen matkaan tavoitteena Tottelevaisuusvalion arvo.

Lähdin tiistaina 17.1. 06 iltalaivalla tyhjä boxi mukanani kohti Arvikaa. Junalla jatkoin Tukholmasta kohti päämäärää.
Yövyin kasvattajan luona ja tapasin myös Eka:n veljen Elliottin emännän Anetten, jolla on vanhempana koiran Bessie kelpie myös samasta kennelistä. Ehdittiin jutella kunnolla kasvattjan marikan kanssa ja tutustua pentujen emään Jaffaan , Tilly-tätiin ja  vielä kahteen kotiin jäänneeseen pentueveljeen Elmeriin ja Exoon.
Kaikki olivat avoimia mukavia pusukavereita. Iltamyöhällä käytiin aikuisten koirien kanssa pikkupakkasessa kunnon lenkillä.

Paluumatkalle lähdettiin torstai aamuna 19.1. ensin. n. 30 km Gunnarskogista Arvikaan, paikallisliikenteen Värmlandstrafikin bussilla. Tunnin verran köröteltiin  läpi maaseudun joka muistuttaa kovasti Keski-Suomea -ihan kuin olisi jossain Rautalammilla.
pentu nukkui boxissa. Kilissä vaihdettiin paikallisjunaan, Eka heräsi viimaan ja kitisi hieman 10 min junassa. Täti kysyy että Är det en kanin? -Onko se kaniini? kirkistaessan boxiin. Karlstadissa vaihto Tukholman junaan. Pentu vetelee edelleen hirsiä mökissä oman snuttefiltenin päällä vaikka matka on kestänyt Arvikasta jo 4 tuntia.
Tukholman rautieasemalla syötän pennun ja menemme bussiterminaali puolelle odottamaan Viking terminaaliin menevää bussia.
Pentu seuraa sylissäni hyvin kiinnostuneena perässävedettäviä matkalaukkuja -paimen kun on? Laivaterminaalissa on edessä 4 tunnin odotus. Pentu pissaa viimein ulos lumeen jättilammikon, se on pidättynyt koko matkan.  Laivaan päästää  vasta klo 19.30. 
Omassa hytissä nostan pennun sanomalehden päälle suihkuun ja se vihdoin kakkii.  Eka syö  ja leikimme tennispallolla ja pehmolelulla jotka ovat mukana.
Kun Eka väsähtää nostan sen boxiin nukkumaan.
Käyn itse syömässä ja ostan tuliaisia.
Yö kuluu rauhallisesti boxissa nukkuen  ja pentu kiipeää itse suihkuun pissille. Olemme siistejä laivamatkustajia.

Aamu  perjantaina 20 pvä on hyinen koto-Suomessa  -24C Turussa. Tullia ei vähäänkään kiinnosta meidän saapumisemme. Huumekoira nuhkii uteliaana boxin suuntaan, mutta tullimies viittoo jatkamaan matkaa. Odotamme junaa terminaalissa ja kaksi tuntia junalla sekä taxi kotiin. Takana on yli 5.600 km
pennun kanssa halki talvisen Pohjolan.